Virtsatutkimukset

Virtsan tutkiminen on keskeinen asia monen sairauden diagnostiikassa. Tietyt rutiinimääritykset tehdään pikatesteillä, lisäksi määritetään yleensä ominaispaino ja sakka. Virtsatietulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljelmä ja positiivisesta viljelystä määritetään antibioottiherkyys.

Virtsanäyte voidaan ottaa klinikalla katetroimalla tai punktoimalla. Usein ns. vapaasti laskettu keskivirtsanäyte riittää, ja mikäli se saadaan nopeasti toimitettua tutkittavaksi, se voidaan ottaa jo kotona. Tarkemmat virtsanäytteen otto-ohjeet on syytä pyytää etukäteen klinikalta.

Veritutkimukset

Pääsääntöisesti verinäytteen otto vaatii etukäteispaaston, jotta seerumimäärityksiä ei haittaisi näytteen sameus (lipemia). Yksityiskohtaiset valmistautumisohjeet annetaan tapauskohtaisesti.

Pienessä verenkuvassa määritetään valkosolujen kokonaismäärä ja eri solutyyppien osuudet, mistä voidaan arvioida muun muassa tulehdustyyppiä. Punasoluarvojen määrittämisellä pystytään luokittelemaan eläimen anemiaa ja arvoja käytetään myös arvioitaessa eläimen kuivumisastetta.

Kannelmäen laboratoriossamme on kuivakemia analysaattori, jolla pystymme määrittämään seeruminäytteestä muun muassa maksan ja munuaisten toimintaa kuvaavia arvoja, veren sokerin, valkuaisaineiden määrät, kilpirauhashormooni T4, kortisoli, sappihapot jne. Lähinnä virustautidiagnostiikkaan, ja hormonimäärityksiä varten käytössämme on immunologisia testejä.

Loistutkimukset

Sisäloistutkimuksia varten tarvitaan edustava ulostenäyte (otettu useampana päivänä, säilytetty viileässä). Näytteestä määritetään madonmunat flotaatio- ja sedimentaatiotutkimuksella. Toki, mikäli havaitsette lemmikillänne sisä- tai ulkoloisia, voitte tuoda loisen sellaisenaan tutkittavaksi.

Ulkoloistutkimukset tehdään karva- hilse- tai raapenäytteestä, jotka otetaan kliinisen tutkimuksen yhteydessä.